Kuukausi: tammikuu 2023

Suomen sosiaali ja terveys ry SOSTE:n mukaan maassamme on n. 11 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä. Ne työllistävät 50 000 ammattilaista ja asiantuntijaa, ja niiden toimintaa tukee yli puoli miljoonaa vapaaehtoista. Sote-järjestöt ovat valtava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen voimavara, joka tukee ja vahvistaa kunnallisia sote-palveluita. Nämä järjestöt omaavat usein laajat paikalliset verkostot, jotka tavoittavat ja yhdistävät yksilöitä, yhteisöjä ja palveluita.

Sote-järjestöt tekevät monenlaista työtä; ne muun muassa tukevat nuorten hyvinvointia ja kasvua, turvaavat ikäihmisten hyvinvoinnin edellytyksiä, kotouttavat muualta tulleita, tarjoavat mielekästä tekemistä arkeen ja luovat mahdollisuuksia työllistymiselle haavoittuvassa asemassa oleville, kuten esimerkiksi kehitysvammaisille.

Korona-aika on korostanut sote-järjestöjen merkitystä ihmisten arjessa; ne ovat olleet monelle henkilölle tukilanka ja henkireikä aikana, jolloin moni on kokenut yksinäisyyttä, eristyneisyyttä, surua ja menetyksiä. Järjestöjen ruohonjuuritason toiminta tavoittaa myös tehokkaasti ihmisiä, jotka eivät ole välttämättä julkisten palveluiden piirissä.

Hyvinvointialueiden toiminnan alettua sote-järjestöjen merkitys vain korostuu; järjestöjen rooli palveluiden tuottajana julkisen ja yksityisen sektorin rinnalla kasvaa ja sote-järjestöjen asiantuntemus tuo merkittävää lisäarvoa hyvinvointialueiden päätöksentekoon ja toimintaan.

Monet yhteiskuntamme palveluista eivät pysty yksin kantamaan vastuuta ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Sote-järjestöt tarjoavatkin perustavanlaatuisen tukirakenteen yhteiskuntamme toimimiselle ja niiden toimintaedellytykset on turvattava pitkällä aikajänteellä. Seuraavan hallituksen on huolehdittava, että sote-järjestöille aiemmin luvatusta rahoituksen tasosta vuoteen 2026 saakka pidetään kiinni. Lisäksi valtioneuvoston periaatepäätös kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämisestä on päivitettävä.

Tarvitsemme eduskuntaan ihmisiä, jotka tuntevat järjestöjen toimintaa, niiden mahdollisuuksia sekä alueellisia haasteita, joita järjestökenttä kohtaa tulevaisuudessa. Jokaisen meistä elämä ja arki olisi köyhempää ilman järjestöjä ja niiden järjestämää toimintaa. Pidetään huolta, että meillä on moninainen ja toimiva järjestökenttä jatkossakin!

Henna Karhapää

Joensuun Setlementti ry:n toiminnanjohtaja

Virve Mikkosen kampanjakoordinaattori

Hyvää alkanutta vuotta 2023 juuri Sinulle arvoisa lukija. Virve Mikkonen pyysi minulta kirjoitusta ajankohtaisista asioista, joiden parissa on työskennelty eduskunnassa, ja jotka tulevat olemaan työpöydällä myös vaalien jälkeen valittavalla hallituksella.

Politiikka ja sen tekeminen on pitkäjänteistä ja arvoihin perustuvaa työtä, niin kunnallisella, maakunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Usein pitää malttaa, olla sitkeä ja toiveikas, että asiat etenevät ja muutoksia tapahtuu.

Politiikan tekeminen on joskus kuin ajaisi rallia, jossa on omat pelisääntönsä ja tarkat kartturit. Politiikassa on myös pelisääntönsä ja karttansa, mm. valtakunnantasolla hallitusohjelma, josta pidetään kiinni. Ohjelmiin ja karttoihin on hyvä turvautua, kun meno joskus äityy liian kovaksi tai jopa ajetaan ulos tieltä. Moni meistä tietää, miten voi käydä, jos on liian herkkä kaasujalka tai jarrupolkimen käyttö on unohtunut.

Korona jo sanana saa meidät huokailemaan kyllästymiseen saakka, joten totean vain, että monia hankaluuksia se aiheutti viime vuonnakin, ja hankaluudet näyttävät jatkuvan, mutta nyt paremmalla varautumisella, tiedolla ja taidolla kyllä selviydymme.

Hyvinvointialueet ovat aloittaneet työnsä suurin odotuksin. Tavoitteena on tasapuoliset sotepalvelut ja kustannusten hillitseminen, vahvan yhteistyön tekeminen eri sektoreiden välillä ja digitaaliset palvelut. Suuret panostukset laitetaan ennaltaehkäisevän työn vaikuttavuuteen. Tässä muutama keskeinen tavoite, joita alueemme hyvinvointialueet ovat alkaneet työstää. Kaikki ei tapahdu hetkessä, ja vaatii paljon työtä sekä päättäjiltä että erityisesti työntekijöiltä, jotka uudistuksen käytännössä tekevät. Henkilöstön saatavuushaasteet tuovat oman vaikeuskertoimen tavoitteiden toteutumisessa.

Ulkoisen turvallisuuden kysymykset ovat vieneet kansanedustajien työajasta ison osan. Viime vuonna alkanut Ukrainan sota ja sen seuraukset ovat olleet kammottavat. Kaikki toivomme sodan loppuvan, mutta kun sota loppuu jää, meille ratkaistavaksi paljon haasteita: sodan jatkoseuraamukset mm. Ukrainan jälleenrakennus, sotarikoksien selvittäminen ja syyllisten tuomitseminen. Euroopan apua tarvitaan vielä pitkään. Tähän sotaan littyy peruuttamattomia ihmisoikeusrikkomuksia ja sota tulee jättämään syvät ja rosoisen haavat, joista parantuminen kestää kauan.

Suomen sisäisestä turvallisuudesta on virinnyt erityisesti loppuvuonna laaja keskustelu. Äitinä, mummona, perheterapeuttina  ja kansanedustajana minua on mietityttänyt erityisesti lasten, nuorten ja perheiden tilanne. Kiusaaminen tai jopa suoranainen väkivalta on lisääntynyt useiden tilastojen perusteella, ja tälle kehitykselle on saatava stoppi. Siihen ei ole yhtä ja ainoaa tapaa, tarvitaan niin kovia kuin pehmeitä keinoja. Itse ajattelen, että erityisesti ongelmien juurisyihin pitää pystyä vaikuttamaan. Perheiden tukemiseen tarvitaan panostusta, esimerkiksi neuvolatyön kehittäminen yhdessä varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa entistä moniammatillisemmaksi, eikä vain silloin, kun lapsi on pieni vaan täysi-ikäisyyteen saakka. Enkä näkisi menneisyyteen palaamisena, jos elvytetään kotiapu, jota kunnalliset kodinhoitajat ansiokkaasti tekivät vielä muutama vuosikymmen sitten. Apu ja tuki tarvitaan niin lähelle ihmisten arkea kuin mahdollista.

Työn merkitystä ihmiselle ei voi väheksyä. Nykyisen hallituksen aikana Suomen työllisyysaste on korkeammalla kuin uskalsimme edes toivoa. Tästä on hyvä jatkaa kohti 80%:n työllisyysastetta. TE-keskusten toiminta on jatkossa kuntien vastuulla. Nyt on loistava hetki muokata toimintaa entistä yksilöllisemmäksi sekä työnhakijan että työnantajan osalta. Tavoitteena pitkäaikaiset mielekkäät työsuhteet, joiden palkalla tulee toimeen.

Kuten huomaatte nykyiset haasteet tiedämme, ja niiden hoitaminen jatkuu vaalikauden yli. Uusista haasteista emme vielä tiedä ja niidenkin ratkaisemiseksi on voimia riitettävä. Joten katse tiukasti tuulilasiin, uutta vaihdetta silmään ja eteenpäin! Tule mukaan, Sinua tarvitaan!

Toivotan Virvelle hyvää menestystä tuleviin vaaleihin, olisi mukava tehdä yhteistyötä myös tulevalla kaudella eduskunnassa.

Tuula Väätäinen, kansanedustaja

Liian usein olemme saaneet lukea lapsiperheköyhyydestä ja nuorten pahoinvoinnista. Tämä on äärimmäisen surullista, eikä tue hyvinvointivaltion rakennetta. Eikö totta, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin on oltava keskiössä valoisan tulevaisuuden rakentamisessa?

Miten tällaista tulevaisuutta voidaan rakentaa ja edistää?  Lue lisää, ja löydät minulle tärkeitä keinoja, joita haluan edistää.               

Arvostetut ja kustannusvaikuttavat neuvola- sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut tulee järjestää lähipalveluina, tasavertaisesti kaikkialla Suomessa siten, että perheiden tuen tarpeisiin vastataan varhaisessa vaiheessa. On huolehdittava, että neuvoloiden, kouluterveydenhuollon sekä kotipalvelujen resurssit on turvattu. Unohtamatta varhaiskasvatuksen sekä perusopetuksen ja toisen asteen oppilaitosten henkilöstön resursseja.

Tiesitkö, että lastenneuvola maksaa vuodessa noin 180 € / lapsi ja äitiysneuvola noin 800 € / raskaus?  Kouluterveydenhuolto maksaa vuodessa noin 135 €/oppilas. Kun taas varovainen arvio on, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa. Näillä perusluvuilla voidaan osoittaa, että varhainen tuki ja terveyden edistäminen on aina viisasta.

Meillä on olemassa hyvät perusrakenteet lapsiperheiden ja nuorten palveluissa. Ei rikota niitä, vaan päinvastoin kehitetään edelleen. Haluan nostaa keskusteleluun mahdollisuuden palauttaa perheiden kotihoitopalvelut, eli tutut kodinhoitajat takaisin moniammatilliseen tiimiin.

On hienoa, että varhaiskasvatuksen maksuja tullaan laskemaan 1.3.2023 alkaen. Itse olen valmis edistämään varhaiskasvatuksen maksujen asteittaista poistoa kokonaan. Toisen asteen maksuttomuus on totta ja sen toteutumista on seurattava sekä arvioitava, että pystymme mahdolliset virheet korjaamaan ja muuttaa toimintoja vastaamaan mahdollisia muuttuneita tarpeita.
On tärkeää parantaa harrastamisen mahdollisuuksia. Haluan edistää jokaiselle lapsen oikeutta ainakin yhteen ohjattuun harrastukseen.

Olemme saaneet lukea myös syntyvyyden laskusta, ja näkymä väestönkehityksen osalta on vahvasti ikääntyvä. Kun kehitämme alueitamme ja otamme uusia käyttöön, muistammeko päätöksenteossa huomioida lapsivaikuttavuuden arvioinnin, joka on tehtävä niin kunnissa kuin hyvinvointialuilla, aina kun suunnitellaan palveluja lapsiin?  Minä uskon, että perheiden hyvinvointi on avainasemassa valoisan tulevaisuuden rakentamisessa.

Pidetään kaikki mukana.

Hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa. Uutisoinnin perusteella alueet ovat päässeet rauhallisesti liikkeelle, ja seuraava iso jännitys on kuinka 15.1.2023 palkat löytyvät oikeille tileille.

Tämän uudistuksen myötä tavoitteena on, että hoitoa ja tukea saa jatkossa jonottamatta, hoitoon pääsee nopeammin ja matalan kynnyksen palvelut toimivat nykyistä paremmin. Painopiste on rohkeasti kohti ennaltaehkäiseviä ja terveyttä edistäviä palveluja.

Mikään ei muutu yhdessä yössä, sen jokainen tietää. Tämä on vahva lähtölaukaus. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kehitystyö jatkuu. On tärkeä muistaa, että palveluita tulee parantaa ihminen, ei rakenteet edellä.

Henkilöstö on sosiaali- ja terveyspalvelujen sykkivä sydän ja palveluiden mahdollistaja. Heidän työoloihinsa ja työhyvinvointiin on panostettava. Se ei toki yksin riitä. Henkilöstö on otettava mukaan oman työnsä sekä palveluiden kehittämiseen ja suunnitteluun.

Henkilöstöä ei saa pitää missään tilanteessa itsestään selvyytenä. Tiedetään, että valtakunnallisesti meillä on haaste riittävästä henkilöstöstä. Uudet hyvinvointialueet ovat avanneet rekrytointeja ja varmasti moni pohtii missä haluaa omaa tehtäväänsä tehdä, jos muutos on itselle mahdollinen. 

Hyvinvointialueet ovat tiukan talouden edessä. Se tiedetään myös Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella. Panostamalla henkilöstön hyvinvointiin luodaan siltaa myös työtyytyväisyyteen ja työssä pysymiseen. Tämä heijastuu myönteisesti palveluiden saatavuuteen ja myönteinen kehä jatkuu asiakas/potilastyytyväisyyteen. Tätä myönteistä kehää tulee rakentaa, koska sillä on suotuisa vaikutus myös hyvinvointialueen talouteen.

Huolehditaan, että henkilöstö pysyy vahvasti hyvässä sykkeessä. Pidetään heidät mukana palveluiden ja oman työn suunnittelussa. Luodaan hyvää työn imua. Näin pidämme myönteisen kehän vahvana.

Lempivärini on punainen, ja mielestäni jokainen ihminen on arvokas.

Minun polkuni on ollut moninainen. Olen syntynyt Orimattilassa, kirmannut Juhani Ahon puistossa Järvenpäässä, voittanut C-tyttöjen koripallon piirinmestaruuden Uudessakaupungissa, lähtenyt vuodeksi Costa Ricaan Joensuusta ja valmistunut terveydenhoitajaksi Savonlinnassa. Polullani olen viihtynyt myös Kuopiossa, jonka jätin taakseni valmistuttuani terveystieteiden kandidaatiksi. Joensuu on ollut kotikaupunkini 35 vuoden ajan.  Kun palasin kotiin Pohjois-Karjalaan ja Joensuuhun ymmärsin, kuinka kaunis alueemme on ja kuinka kaupankassalla voi todellakin jäädä suustaan kiinni. Kun hetken piipahtaa toisaalla on helpompi nähdä ja ymmärtää alueelliset eroavaisuudet.  Kokemukset ovat vahvistaneet sydämen sykkeeni Pohjois-Karjalaan.

Olen saanut kasvaa kodissa, jossa olen nähnyt yrittäjän ja palkkatyöläisen arkea ja täten työelämän erilaiset haasteet ovat minulle hyvin tuttuja.  Ensikosketuksen työelämään otin 12-vuotiaana; kesäkioskin myyjänä.  Lapsuudenkodissa sain kokea, kuinka erilaista arki on, kun isä oli matkatyössä ja äiti vuorotyössä. Yhtä lailla, kun he olivat kiinni yrityksissään, ja paras viestiväline perheen kesken oli pöydällä oleva lappu.

Jo pienenä tyttönä tiesin, että haluan terveydenhuoltoalalle. Opiskelin ensin perushoitajaksi ja sen jälkeen jatkoin vielä terveydenhoitajaksi. Olen tehnyt työtä niin terveyskeskuksen vuodeosastolla kuin erikoisairaanhoidon osastolla. Pisimmän uran olen kuitenkin tehnyt odottavien ja lapsiperheiden parissa terveydenhoitajana, koska sydämeni on lapsiperheiden parissa. Terveydenhoitajana yksi kantavista arvoistani on jokaisen asiakkaan ainutlaatuisuuden ymmärtäminen. Nyt toimin pääluottamusmiehenä. Pääluottamusmiehenä kuulemisen taito ja oikeudenmukaisuus ovat vieneet neuvotteluissa hyvin eteenpäin.

Oma perheeni on pieni, asun kotona avopuolisoni kanssa, tyttäreni lennettyä omille siivilleen. Asumme Joensuussa.

Olen aktiivinen ja toimeen tarttuva. Tästä kertoo laaja-alainen järjestö- ja vapaaehtoistyö, jota olen tehnyt eri tavoin yli 20:n vuoden ajan.  Kun perheeseeni saapui ensimmäinen vaihto-oppilas, tuli nuoriso- ja kulttuurivaihtojärjestö AFS hyvin tutuksi ja toimin sen aktiivina niin paikallisesti kuin kansallisellakin tasolla.  Sain olla sotilaskotisisarena erilaisissa tehtävissä, niin sotilaskodissa kuin leirissotilaskodissa, munkkejakin olen varusmiehille paistanut. Olen Suomen terveydenhoitajaliiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja ja Pohjois-Karjalan terveydenhoitajayhdistyksen puheenjohtaja. Toimin myös Kotikartanoyhdistyksen ja Joensuun Setlementin hallitusten puheenjohtajana.  
Olen monessa mukana, koska haluan vaikuttaa asioihin ja olla heidän äänensä, jotka eivät itse voi vaikuttaa.  

Järjestö- ja vapaaehtoistyö, oman työn lisäksi, pitävät minut kiinni arjen perusasioissa. Minulla on paljon erilaisia kohtaamisia ja niiden kautta olen oppinut ymmärtämään ja kuulemaan ihmisyyden ainutlaatuisuutta.  Useat vastuulliset tehtävät eri järjestöissä pitävät yllä myös avarakatseisuuttani ja elämän moninaisuuden sekä mahdollisuuksien ymmärtämistä. Järjestöjen lisäksi toimin luottamustehtävissäni Joensuun kaupunginvaltuutettuna sekä hyvinvointialueenvaltuutettuna ja nyt olen ehdolla eduskuntavaalisissa.

Muistetaan, että jokainen ihminen on arvokas. Arvokkuutta rakennettaan luottamuksen ja kokemuksen myötä. Haluan edistää hyvinvoivaa, elinvoimaista ja luottamukseen perustuvaa Suomea.