Blogi

Suomalaisten terveyden ja hyvinvoinnin vastuu jakautuu hyvinvointialuiden ja kuntien kesken. On tärkeätä satsata ennaltaehkäisyyn ja perustason palveluihin, jotta ihmisten sairastuminen ja pahoinvointi vähenee, tai tilanne saadaan nopeasti hoidettua. Tästä syystä yhteistyö kuntien, hyvinvointialueiden sekä kolmannen sektorin kesken on aloitettava heti uudistuksen alusta asti.

Sirpa Paatero

Kansanedustaja

Suomessa on noin 200 000 pien- ja yksinyrittäjää. Pien- ja yksinyrittäjä on monesti se henkilö, kuka joustaa omasta palkastaan. Varsinkin, jos on työntekijöitä. Oma palkka on se viimeinen joka maksetaan. Ja miten suuri se palkka sitten on? Monet yrittäjät maksavat itselleen 500e tai 1000e/kk palkkaa, jotta saa kulut katettua – varsinkin globaalien haasteiden vuoksi. Rahaa kun yrityksille ani harvoin tulee kahdesta suunnasta: ovista ja ikkunoista. Silti vallalla tuntuu olevan ajatus, että yrittäjät kyllä pärjäävät. Todellisuudessa yrittäjä kohtaa mm. kustannusten nousun kahteen otteeseen: ensin yrityksen taloudessa, mikä vähentää mahdollisuutta maksaa itselleen palkkaa, ja sitten omassa taloudessaan.

Kaikkinensa Suomessa on noin 300 000 yritystä, jotka työllistävät yhteensä yli 2 000 000 työntekijää. Siksi, että meillä on yrittäjiä, meillä on myös työpaikkoja. Vertailuksi mainittakoon, että julkinen sektori työllistää noin 600 000 työntekijää. Mihin uudet työpaikat tulevat sijoittumaan? Aivan, yrityksiin. Ja tämä on seikka, joka on huomioitava myös päätösten teossa. Kuinka siis voimme tukea uusien työpaikkojen syntymistä yrityksiin?

Itse toimin sekä yrittäjänä, mutta myös koulutan tulevia yrittäjiä ja toimin yritysneuvojana toimiville yrityksille/yrittäjille. Yrittäjyys viehättää sen mahdollisuuksien vuoksi. Toki on mahdollisuus myös rikastua, mutta todellisuudessa vain murto-osa yrittäjistäkään rikastuu työllään. Mahdollisuudet koskettavat suurimmissa määrin työn sisältöä ja mahdollisuutta vaikuttaa omaan kalenteriinsa. Nämä ovat erityisesti pikkulapsiarkea viettäville perheellisille yrittäjille erittäin tärkeitä asioita.

On hienoa, että meillä Suomessa on mahdollisuus yrittää, ja yrityksen perustaminen on tehty helpoksi. Asiassa on tietysti myös kääntöpuolensa. Jos ei tiedä mitä tekee tai mitä pitäisi tehdä, ei yritys välttämättä tuo leipää pöytään. Tähän asiaan olisi helppo ratkaisu. Tarjottaisiin tukea yrittäjille muun muassa mentorin ja koulutuksen muodossa esimerkiksi asiakashankintaan ja kilpailutuksiin. Toki tätä on jo mukavasti tarjolla yrityksen perustamiseen, mutta tuettu mentori olisi kova sana yritysten menestymisen takaamiseksi perustamisen jälkeen.

Monesti yrityksissä olisi tekemistä useammallekin käsiparille, mutta erityisesti ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on yrittäjälle kallista ja riskit ovat suuret. Tämä johtuu siitä, että pienissä yrityksissä esimerkiksi sairastumiset heijastuvat suoraan muiden työtaakkaan. Tätä sekä taloudellista että työmäärällistä riskiä pienentämällä voisimme saada pieniin yrityksiin lisää työpaikkoja. Esimerkiksi osatyökykyisille, opiskelijoille, kotona lapsia hoitaville ja muille osa-aikatyötä kaipaaville voisi avautua uudenlaiset työmarkkinat, mikäli pienillä yrityksillä olisi mahdollista palkata esimerkiksi 50% työajalla apukäsiä tuetusti.

Itse huomaan omassa arjessani suurperheen äitinä, että esimerkiksi subjektiivinen päivähoito-oikeus, harrastamisen Suomen malli sekä muut lapsiperheille suunnatut tuet auttavat myös yritystä menestymään. Kun minulla on aikaa tehdä töitä rauhassa (lapset koulussa, hoidossa, harrastamassa), voin toimia yrittäjänä ja työllistää itseni. Jo yksi tunti viikossa lisää työaikaa (tunti koulun jälkeen harrastuksessa koululla) auttaa kasvattamaan yrityksen kannattavuutta. Vielä kun saataisiin perheisiin kodinhoitajat takaisin, voisi sovitut työt hoitaa myös silloin, kun muuten kädet loppuvat kesken.

Yrittäjänä Suomessa – se on vaikuttava rooli. Saa työllistää itsensä ja mahdollisesti muitakin. Saa itse vaikuttaa omaan työnkuvaansa, tehdä arvojensa mukaista työtä ja sovittaa elämän eri osa-alueet helpommin yhteen omien reunaehtojensa mukaisesti. Saa myös maksaa enemmän veroja, jotka menevät yhteiseen hyvään. Ja se on hyvä asia, koska yrittäjät eivät pelkää kantaa vastuuta. Vielä kun voisimme taata yrittäjille saman turvan kuin työntekijöille töiden päättyessä, olisi yrittämisen riski pienempi. Yrittäjän ansiosidonnainen kun kertyy 18kk työssäoloehdolla. Tämä on mielestäni selkeä epäkohta, joka tulisi korjata pikimmiten.

Yhteen summattuna yrittäjyys mahdollistaa paljon. Asioita. joihin pitää seuraavaksi vaikuttaa ovat mentorointi, palkkaamisen helpottaminen, yrittäjän työssäoloehdon laskeminen palkansaajan tasolle sekä jatkaa ja kehittää nykyisen hallituksen hyvää työtä lapsiperheiden tukemiseksi. Näiden asioiden vuoksi minun ääneni saa Virve. Tiedän, että hän jakaa huoleni yrittäjien hyvinvoinnista ja toimeentulosta sekä tekee kaikkensa reilun työelämän puolesta.

Olen itse ollut kolme kautta eduskunnassa ja jokaisella kaudella eduskunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen työryhmän puheenjohtaja. Lähes viimeisenä tilaisuutena työryhmä järjesti yhdessä Sosten kanssa paneelikeskustelun, jonka teemana oli terveysperusteinen verotus. Paneeliin osallistui kansanedustajia lähes kaikista puolueista ja jos tähän keskusteluun on uskominen, terveysperusteinen verotus etenee seuraavalla kaudella. Nyt eduskuntaan pitäisi saada sellaisia kansanedustajia, jotka ymmärtävät asian tärkeyden ja muutoinkin omalla toiminnallaan edistävät kansanterveyttä.

Tälläkin kaudella täällä eduskunnassa on puhuttu paljon sosiaali- ja terveyspalveluista ja myös koko ajan kasvavista kustannuksista. Meidän pitäisi puhua enemmän myös kansanterveydestä. Sote-palvelut ovat vain pieni osa kansanterveyttä – toki tärkeä osa, mutta kansanterveyden ja myös sairastavuudesta johtuvien kustannusten kurissa pitämisen kannalta meidän täytyy miettiä koko yhteiskunnan toimintaa ja sitä, miten terveyttä ja hyvinvointia edistetään. Ennaltaehkäisy on kansanterveyden edistämisessä parempi ja halvempi vaihtoehto kuin sairauksien hoito, siksi pääpaino tulee siirtää elintapoihin ja niiden taustalla olevaan eriarvoisuuteen. Hyvinvoinnin ja terveyden eriarvoistuminen ja polarisoituminen aiheuttaa myös yhteiskunnan kulujen kasvamista monella eri tavalla. Koska ongelma on laaja ja monitekijäinen, tarvitaan monenlaista yhteistyötä, jotta terveyseroihin voidaan puuttua tehokkaasti. Tarvitaan siis terveys ja hyvinvointi ajattelua kaikissa poliitikoissa. Sosiaali-, koulutus-, työ- ja veropolitiikka ovat tärkeitä osatekijöitä terveyden edistämisessä ja myös sosiaalisen eriarvoisuuden kaventamisesta. Yhteiskunnan kannattaa myös esimerkiksi verotuksen avulla ohjata kulutuskäyttäytymistä terveellisempään suuntaan. Päätöksenteon tueksi tarvitaan korkeatasoista tutkimustietoa eli tavoitteena tulee olla tutkimusnäyttöön perustuva päätöksenteko.

Suomalaisen aikuisväestön ruokavalio on viime vuosikymmeninä kehittynyt terveellisempään suuntaan, mutta suurimmat kompastuskivenä ovat edelleen runsas suolan ja kovan rasvan saanti sekä suosituksia pienempi kasvisten kulutus. Kansantautien riskitekijöistä selvimmin kasvussa on ylipaino, joka taas lisää monien kansansairauksien riskiä.

Terveellisten elämäntapojen edistäminen lapsuus- ja nuoruusiästä lähtien on taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden kannalta vaikuttavaa toimintaa.

Toivottavasti seuraava hallitus ottaa tavoitteekseen kansanterveyden edistämisen ja erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin eriarvoistumisen kaventamiseen, koska sitä kautta saadaan edistettyä monia muitakin tärkeitä tavoitteita yhteiskunnassa. Keinovalikoimassa pitää olla monenlaisia keinoja, sillä esimerkiksi tällä hetkellä monet suomalaiset ovat siinä tilanteessa, ettei heillä ole varaa ostaa terveellistä ruokaa.

Työkalupakkiin kannattaa ottaa myös elintarvikkeiden terveysperusteinen vero, sillä sille on tutkimustenkin mukaan kansalaisten laaja tuki. Vuonna 2020 tehdyn selvityksen mukaan 53 % suomalaisista kannatti siirtymistä elintarvikkeiden terveysperusteiseen verotukseen. Samassa selvityksessä tuli esille, että yli 80 prosenttia kansalaisista kannattaa energiajuomien myyntikieltoa alle 15-vuotiaille.  Jos ja kun puolueiden tuki löytyy näille asioille, niin keinot toteutukselle löytyvät aivan varmasti.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kansanedustaja (sd)

Eduskunnan terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen työryhmän pj.

Metsiä on Suomessa suojeltava nykyistä enemmän, ja myös ennallistamiseen on panostettava. Riittävä metsien suojelu on SDP:lle tärkeä tavoite paitsi ilmastokriisin, myös monimuotoisuushaasteen ratkaisemiseksi. Metsälaki on uudistettava niin, että se tukee metsien vastuullista käyttöä eri tarkoituksiin.

Kysymys on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on todennut, että kattava avohakkuukielto valtion metsissä heikentäisi välittömästi puunkorjuun, kuljetusalan ja raakapuun jatkojalostuksen näkymiä. Toisaalta uhanalaisuusselvityksen mukaan Suomessa jo joka 9. laji on uhanalainen, ja metsien hiilinielujen rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on tärkeä. Tämä yhtälö on ratkaistava kestävästi.

Valtion metsissä käytetään monipuolisesti erilaisia metsänkäsittelymenetelmiä, ja kullekin alueelle ja kasvupaikalle valitaan sille parhaiten soveltuva menetelmä. On selvitettävä, miten valtion metsissä voidaan lisätä jatkuvaa kasvatusta erityisesti siihen soveltuvissa suometsissä, virkistys- ja matkailualueilla sekä suojelualueiden, vesistöjen sekä edellä mainittujen erityiskäytössä olevien alueiden reunoilla. Metsähallituksen tuottotavoitteet ja tuloutusvaatimukset on asetettava siten, että ne eivät vaikeuta valtion metsien kokonaiskestävää käyttöä.

Meillä on toimiva infra ja metsät tuovat työpaikkoja suoraan ja välillisesti. Metsät tuovat hyvinvointia ja mahdollistavat uusia innovaatioita sekä jalostuksen että uusien palvelukonseptien myötä. Kun turvaamme metsien tilan nyt ja tulevaisuudessa, takaamme myös, että meillä on riittävästi metsää ja hiilinieluja sekä turvaamme lajien monimuotoisuutta. Tällaista politiikkaa haluan olla edistämässä.

Pidetään viisaasti huolta metsistämme; ne pitävät huolen meistä.

English Version of the Article:

Sustainable forestry is our lifeblood

More forests must be protected in Finland, and we must also invest in restoration. Sufficient forest conservation is an important objective for SDP in resolving the climate crisis and the biodiversity challenge alike. The Forest Act must be reformed so that it supports responsible use of forests for different purposes.

The question is anything but simple. The Agriculture and Forestry Committee of the Parliament of Finland has stated that a comprehensive ban on clear felling in state forests would reduce the prospects for wood harvesting, transport services, and raw wood processing immediately. On the other hand, according to threatened species assessments, as many as one out of nine species in Finland are threatened, and forest carbon sinks play an important role in climate change mitigation. This equation must be solved in a sustainable way.

A diverse range of forest management techniques is used in state forests, and the most suitable technique is selected for each location and habitat. It must be determined how we can increase continuous cover forestry in state forests, particularly in mires, recreational and tourist regions, and in areas bordering bodies of water and recreational or tourist use regions. Metsähallitus revenue targets and requirements must be set so that they do not hinder the overall sustainability of forest use.

We have a functioning infrastructure and forests generate jobs directly and indirectly. Forests bring wellbeing and enable new innovations both through processing and new service concepts. By securing the state of forests now and in the future, we will also make sure that we have enough forests and carbon sinks and safeguard diversity of species. This is the kind of policy that I want to promote.

Let’s take care of our forests. The forests take care of us.

Koulutus ja osaaminen ovat yksi tulevien eduskuntavaalien tärkeimmistä asioista. On tosiasia, että pienellä maalla ei ole muuta mahdollisuutta pärjätä kuin panostamalla osaamiseen. Näin ollen oli ilo kuulla, että SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin torjui demareiden 4.2. vaalistartin avauspuheenvuorossaan ehdottomasti kaikki leikkaukset koulutukseen. Olemme tunnetusti koulutusmyönteinen maa. Vaatii kuitenkin rohkeutta olla koulutuksen puolella aikana, jona leikkauspuheet siivittävät poliittista keskustelua yhteiskunnassamme päivittäisessä arjessa.

Pisa-tutkimusten mukaan meidän koululaisten osaamisen taso on ollut laskussa jo pitkän aikaa, vaikka kansainvälisesti vertailtaessa Suomen tulokset ovatkin edelleen korkeat. Osaamisen taso on kuitenkin menossa väärään suuntaan, ja on erityisen tärkeää, että tulevat valtakunnantason päättäjät ymmärtävät tilanteen vakavuuden. Oppimisen tukea tarvitsevien oppilaiden määrä ja oppilaiden sosioekonomisten erojen vaikutus oppimiseen on viime aikoina kasvanut valtavasti. Tuo kehitys täytyy pysäyttää hetimiten, jotta voimme sanoa Suomen olevan edelleen koulutuksen tasa-arvoinen mallimaa.

Peruskoulun varaan rakennetaan niin lukio, ammatillinen toisen asteen koulutus kuin korkeakoulutus, joten jokaisen koulutusasteen on taattava lapsille ja nuorille mahdollisuus laadukkaaseen osaamiseen. Kuitenkin jo nyt tiedetään, että erityisesti korkeakoulutuksen osalta olemme jääneet Suomessa jälkeen, niin muihin Pohjoismaihin, kuin laajemmin kansainvälisesti verrattuna. Itseasiassa Suomen tilanne on erittäin poikkeuksellinen -ikävässä mielessä. Vielä vuonna 2000 olimme korkeasti koulutettujen nuorten aikuisten osalta maailman kärkeä. Olimme samalla tasolla kuin esimerkiksi Etelä-Korea ja Yhdysvallat. Kuitenkin viimeisen reilun 20 vuoden aikana olemme romahtaneet keskitason alapuolelle. Olemme nyt samalla tasolla kuin esimerkiksi Turkki.

Meillä ei siis ole pystytty nostamaan nuorten ikäluokkien koulutustasoa samalla tavalla kuin verrokkimaissa. Olemme panostaneet tällä vuosituhannella korkeakoulutuksen sijaan pääasiassa toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Marinin hallituksen toteuttama oppivelvollisuuden laajentuminen ja maksuton toinen aste on tietysti tervetullutta kehitystä. Lisäksi on merkittävää, että uusimman tutkimuksen mukaan toisen asteen koulutukseen pääsy jopa puolittaa riskin saada rikostuomio. Asiayhteyttä tulee kuitenkin selvittää lisää, jotta ymmärrämme, mistä tuo johtuu. Seuraavaksi suuria toimenpiteitä tulee kuitenkin tehdä nimenomaan korkeakoulutukseen.

Marinin hallitus on lisännyt korkeakoulujen aloituspaikkoja peräti 10 000 paikalla, ja silti olemme jäämässä asetusta tavoitteesta koulutustason noston suhteen. Me sosiaalidemokraatit haluamme, että päätökset perustuvat aina tutkittuun tietoon. Oppimistulosten laskusta täytyykin saada huomattavasti lisää tutkimustietoa. Kuitenkin on selvää, että tulevan hallituksen (hallituspohjasta riippumatta) on syytä pitää tiukasti kiinni kunnianhimoisesta tavoitteesta nostaa nuorten korkeakoulutettujen määrä Suomessa vähintään 60 prosenttiin. Seuraavien vuosikymmenten aikana prosenttiluku täytyy nostaa vieläkin korkeammalle, mikäli haluamme varmistaa, että työikäisten koulutustaso nousee edes lähelle samaa tasoa kuin se on ollut vielä ennen 2000-lukua.

Korkeakoulutus parantaa sekä työllisyyttä että palkkaa. Korkeakoulutus tasaa myös sukupuolten välistä eroa työllisyydessä, joskaan ei ikävä kyllä tee sitä vielä palkan osalta. Koulutuksen puute on kuitenkin este erityisesti naisten työllistymiselle. Korkeakoulutuspolitiikassa on syytä nostaa keskusteluun myös Suomen korkeakoulutuksen poikkeuksellisen vahva tulosperustaisuus.

Meillä käytössä oleva korkeakoulujen rahoitusmalli on muuhun maailmaan nähden poikkeuksellisen tulosvastuullinen ja siihen on mielestäni tultava muutos. On erittäin huolestuttavaa, että Suomeen on rakennettu näin tulosvastuullinen malli, johon korkeakoulut eivät täysin voi itse vaikuttaa. Korkeakoulujen valtava sivistystehtävä on nähtävä muutoinkin kuin tulosvastuuna. Nykyinen vahva vastuu, ja siitä johtuva tulospuhe, heijastuu väistämättä ikävästi korkeakoulujen arkeen ja opiskelijoiden sekä työntekijöiden hyvinvointiin. Seuraava hallitus on avainasemassa päättämässä suomalaisten korkeakoulutuksen tasosta, ja se tulee vaatimaan rohkeuden lisäksi määrätietoista ja pitkäjänteistä politiikkaa. Toivon, että tulevilla kansanedustajilla on rohkeutta olla koulutuksen puolella.

Tytti Luoma

Koulutuspäällikkö, Humanistinen ammattikorkeakoulu

SDP:n koulutus- ja sivistyspoliittisen työryhmän jäsen

Savo-Karjalan Demarinaisten pj.

Kuopion Invalidien pj.

Suomen sosiaali ja terveys ry SOSTE:n mukaan maassamme on n. 11 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä. Ne työllistävät 50 000 ammattilaista ja asiantuntijaa, ja niiden toimintaa tukee yli puoli miljoonaa vapaaehtoista. Sote-järjestöt ovat valtava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen voimavara, joka tukee ja vahvistaa kunnallisia sote-palveluita. Nämä järjestöt omaavat usein laajat paikalliset verkostot, jotka tavoittavat ja yhdistävät yksilöitä, yhteisöjä ja palveluita.

Sote-järjestöt tekevät monenlaista työtä; ne muun muassa tukevat nuorten hyvinvointia ja kasvua, turvaavat ikäihmisten hyvinvoinnin edellytyksiä, kotouttavat muualta tulleita, tarjoavat mielekästä tekemistä arkeen ja luovat mahdollisuuksia työllistymiselle haavoittuvassa asemassa oleville, kuten esimerkiksi kehitysvammaisille.

Korona-aika on korostanut sote-järjestöjen merkitystä ihmisten arjessa; ne ovat olleet monelle henkilölle tukilanka ja henkireikä aikana, jolloin moni on kokenut yksinäisyyttä, eristyneisyyttä, surua ja menetyksiä. Järjestöjen ruohonjuuritason toiminta tavoittaa myös tehokkaasti ihmisiä, jotka eivät ole välttämättä julkisten palveluiden piirissä.

Hyvinvointialueiden toiminnan alettua sote-järjestöjen merkitys vain korostuu; järjestöjen rooli palveluiden tuottajana julkisen ja yksityisen sektorin rinnalla kasvaa ja sote-järjestöjen asiantuntemus tuo merkittävää lisäarvoa hyvinvointialueiden päätöksentekoon ja toimintaan.

Monet yhteiskuntamme palveluista eivät pysty yksin kantamaan vastuuta ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Sote-järjestöt tarjoavatkin perustavanlaatuisen tukirakenteen yhteiskuntamme toimimiselle ja niiden toimintaedellytykset on turvattava pitkällä aikajänteellä. Seuraavan hallituksen on huolehdittava, että sote-järjestöille aiemmin luvatusta rahoituksen tasosta vuoteen 2026 saakka pidetään kiinni. Lisäksi valtioneuvoston periaatepäätös kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämisestä on päivitettävä.

Tarvitsemme eduskuntaan ihmisiä, jotka tuntevat järjestöjen toimintaa, niiden mahdollisuuksia sekä alueellisia haasteita, joita järjestökenttä kohtaa tulevaisuudessa. Jokaisen meistä elämä ja arki olisi köyhempää ilman järjestöjä ja niiden järjestämää toimintaa. Pidetään huolta, että meillä on moninainen ja toimiva järjestökenttä jatkossakin!

Henna Karhapää

Joensuun Setlementti ry:n toiminnanjohtaja

Virve Mikkosen kampanjakoordinaattori

Hyvää alkanutta vuotta 2023 juuri Sinulle arvoisa lukija. Virve Mikkonen pyysi minulta kirjoitusta ajankohtaisista asioista, joiden parissa on työskennelty eduskunnassa, ja jotka tulevat olemaan työpöydällä myös vaalien jälkeen valittavalla hallituksella.

Politiikka ja sen tekeminen on pitkäjänteistä ja arvoihin perustuvaa työtä, niin kunnallisella, maakunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Usein pitää malttaa, olla sitkeä ja toiveikas, että asiat etenevät ja muutoksia tapahtuu.

Politiikan tekeminen on joskus kuin ajaisi rallia, jossa on omat pelisääntönsä ja tarkat kartturit. Politiikassa on myös pelisääntönsä ja karttansa, mm. valtakunnantasolla hallitusohjelma, josta pidetään kiinni. Ohjelmiin ja karttoihin on hyvä turvautua, kun meno joskus äityy liian kovaksi tai jopa ajetaan ulos tieltä. Moni meistä tietää, miten voi käydä, jos on liian herkkä kaasujalka tai jarrupolkimen käyttö on unohtunut.

Korona jo sanana saa meidät huokailemaan kyllästymiseen saakka, joten totean vain, että monia hankaluuksia se aiheutti viime vuonnakin, ja hankaluudet näyttävät jatkuvan, mutta nyt paremmalla varautumisella, tiedolla ja taidolla kyllä selviydymme.

Hyvinvointialueet ovat aloittaneet työnsä suurin odotuksin. Tavoitteena on tasapuoliset sotepalvelut ja kustannusten hillitseminen, vahvan yhteistyön tekeminen eri sektoreiden välillä ja digitaaliset palvelut. Suuret panostukset laitetaan ennaltaehkäisevän työn vaikuttavuuteen. Tässä muutama keskeinen tavoite, joita alueemme hyvinvointialueet ovat alkaneet työstää. Kaikki ei tapahdu hetkessä, ja vaatii paljon työtä sekä päättäjiltä että erityisesti työntekijöiltä, jotka uudistuksen käytännössä tekevät. Henkilöstön saatavuushaasteet tuovat oman vaikeuskertoimen tavoitteiden toteutumisessa.

Ulkoisen turvallisuuden kysymykset ovat vieneet kansanedustajien työajasta ison osan. Viime vuonna alkanut Ukrainan sota ja sen seuraukset ovat olleet kammottavat. Kaikki toivomme sodan loppuvan, mutta kun sota loppuu jää, meille ratkaistavaksi paljon haasteita: sodan jatkoseuraamukset mm. Ukrainan jälleenrakennus, sotarikoksien selvittäminen ja syyllisten tuomitseminen. Euroopan apua tarvitaan vielä pitkään. Tähän sotaan littyy peruuttamattomia ihmisoikeusrikkomuksia ja sota tulee jättämään syvät ja rosoisen haavat, joista parantuminen kestää kauan.

Suomen sisäisestä turvallisuudesta on virinnyt erityisesti loppuvuonna laaja keskustelu. Äitinä, mummona, perheterapeuttina  ja kansanedustajana minua on mietityttänyt erityisesti lasten, nuorten ja perheiden tilanne. Kiusaaminen tai jopa suoranainen väkivalta on lisääntynyt useiden tilastojen perusteella, ja tälle kehitykselle on saatava stoppi. Siihen ei ole yhtä ja ainoaa tapaa, tarvitaan niin kovia kuin pehmeitä keinoja. Itse ajattelen, että erityisesti ongelmien juurisyihin pitää pystyä vaikuttamaan. Perheiden tukemiseen tarvitaan panostusta, esimerkiksi neuvolatyön kehittäminen yhdessä varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa entistä moniammatillisemmaksi, eikä vain silloin, kun lapsi on pieni vaan täysi-ikäisyyteen saakka. Enkä näkisi menneisyyteen palaamisena, jos elvytetään kotiapu, jota kunnalliset kodinhoitajat ansiokkaasti tekivät vielä muutama vuosikymmen sitten. Apu ja tuki tarvitaan niin lähelle ihmisten arkea kuin mahdollista.

Työn merkitystä ihmiselle ei voi väheksyä. Nykyisen hallituksen aikana Suomen työllisyysaste on korkeammalla kuin uskalsimme edes toivoa. Tästä on hyvä jatkaa kohti 80%:n työllisyysastetta. TE-keskusten toiminta on jatkossa kuntien vastuulla. Nyt on loistava hetki muokata toimintaa entistä yksilöllisemmäksi sekä työnhakijan että työnantajan osalta. Tavoitteena pitkäaikaiset mielekkäät työsuhteet, joiden palkalla tulee toimeen.

Kuten huomaatte nykyiset haasteet tiedämme, ja niiden hoitaminen jatkuu vaalikauden yli. Uusista haasteista emme vielä tiedä ja niidenkin ratkaisemiseksi on voimia riitettävä. Joten katse tiukasti tuulilasiin, uutta vaihdetta silmään ja eteenpäin! Tule mukaan, Sinua tarvitaan!

Toivotan Virvelle hyvää menestystä tuleviin vaaleihin, olisi mukava tehdä yhteistyötä myös tulevalla kaudella eduskunnassa.

Tuula Väätäinen, kansanedustaja

Liian usein olemme saaneet lukea lapsiperheköyhyydestä ja nuorten pahoinvoinnista. Tämä on äärimmäisen surullista, eikä tue hyvinvointivaltion rakennetta. Eikö totta, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin on oltava keskiössä valoisan tulevaisuuden rakentamisessa?

Miten tällaista tulevaisuutta voidaan rakentaa ja edistää?  Lue lisää, ja löydät minulle tärkeitä keinoja, joita haluan edistää.               

Arvostetut ja kustannusvaikuttavat neuvola- sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palvelut tulee järjestää lähipalveluina, tasavertaisesti kaikkialla Suomessa siten, että perheiden tuen tarpeisiin vastataan varhaisessa vaiheessa. On huolehdittava, että neuvoloiden, kouluterveydenhuollon sekä kotipalvelujen resurssit on turvattu. Unohtamatta varhaiskasvatuksen sekä perusopetuksen ja toisen asteen oppilaitosten henkilöstön resursseja.

Tiesitkö, että lastenneuvola maksaa vuodessa noin 180 € / lapsi ja äitiysneuvola noin 800 € / raskaus?  Kouluterveydenhuolto maksaa vuodessa noin 135 €/oppilas. Kun taas varovainen arvio on, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa. Näillä perusluvuilla voidaan osoittaa, että varhainen tuki ja terveyden edistäminen on aina viisasta.

Meillä on olemassa hyvät perusrakenteet lapsiperheiden ja nuorten palveluissa. Ei rikota niitä, vaan päinvastoin kehitetään edelleen. Haluan nostaa keskusteleluun mahdollisuuden palauttaa perheiden kotihoitopalvelut, eli tutut kodinhoitajat takaisin moniammatilliseen tiimiin.

On hienoa, että varhaiskasvatuksen maksuja tullaan laskemaan 1.3.2023 alkaen. Itse olen valmis edistämään varhaiskasvatuksen maksujen asteittaista poistoa kokonaan. Toisen asteen maksuttomuus on totta ja sen toteutumista on seurattava sekä arvioitava, että pystymme mahdolliset virheet korjaamaan ja muuttaa toimintoja vastaamaan mahdollisia muuttuneita tarpeita.
On tärkeää parantaa harrastamisen mahdollisuuksia. Haluan edistää jokaiselle lapsen oikeutta ainakin yhteen ohjattuun harrastukseen.

Olemme saaneet lukea myös syntyvyyden laskusta, ja näkymä väestönkehityksen osalta on vahvasti ikääntyvä. Kun kehitämme alueitamme ja otamme uusia käyttöön, muistammeko päätöksenteossa huomioida lapsivaikuttavuuden arvioinnin, joka on tehtävä niin kunnissa kuin hyvinvointialuilla, aina kun suunnitellaan palveluja lapsiin?  Minä uskon, että perheiden hyvinvointi on avainasemassa valoisan tulevaisuuden rakentamisessa.

Pidetään kaikki mukana.

Hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa. Uutisoinnin perusteella alueet ovat päässeet rauhallisesti liikkeelle, ja seuraava iso jännitys on kuinka 15.1.2023 palkat löytyvät oikeille tileille.

Tämän uudistuksen myötä tavoitteena on, että hoitoa ja tukea saa jatkossa jonottamatta, hoitoon pääsee nopeammin ja matalan kynnyksen palvelut toimivat nykyistä paremmin. Painopiste on rohkeasti kohti ennaltaehkäiseviä ja terveyttä edistäviä palveluja.

Mikään ei muutu yhdessä yössä, sen jokainen tietää. Tämä on vahva lähtölaukaus. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kehitystyö jatkuu. On tärkeä muistaa, että palveluita tulee parantaa ihminen, ei rakenteet edellä.

Henkilöstö on sosiaali- ja terveyspalvelujen sykkivä sydän ja palveluiden mahdollistaja. Heidän työoloihinsa ja työhyvinvointiin on panostettava. Se ei toki yksin riitä. Henkilöstö on otettava mukaan oman työnsä sekä palveluiden kehittämiseen ja suunnitteluun.

Henkilöstöä ei saa pitää missään tilanteessa itsestään selvyytenä. Tiedetään, että valtakunnallisesti meillä on haaste riittävästä henkilöstöstä. Uudet hyvinvointialueet ovat avanneet rekrytointeja ja varmasti moni pohtii missä haluaa omaa tehtäväänsä tehdä, jos muutos on itselle mahdollinen. 

Hyvinvointialueet ovat tiukan talouden edessä. Se tiedetään myös Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella. Panostamalla henkilöstön hyvinvointiin luodaan siltaa myös työtyytyväisyyteen ja työssä pysymiseen. Tämä heijastuu myönteisesti palveluiden saatavuuteen ja myönteinen kehä jatkuu asiakas/potilastyytyväisyyteen. Tätä myönteistä kehää tulee rakentaa, koska sillä on suotuisa vaikutus myös hyvinvointialueen talouteen.

Huolehditaan, että henkilöstö pysyy vahvasti hyvässä sykkeessä. Pidetään heidät mukana palveluiden ja oman työn suunnittelussa. Luodaan hyvää työn imua. Näin pidämme myönteisen kehän vahvana.

Lempivärini on punainen, ja mielestäni jokainen ihminen on arvokas.

Minun polkuni on ollut moninainen. Olen syntynyt Orimattilassa, kirmannut Juhani Ahon puistossa Järvenpäässä, voittanut C-tyttöjen koripallon piirinmestaruuden Uudessakaupungissa, lähtenyt vuodeksi Costa Ricaan Joensuusta ja valmistunut terveydenhoitajaksi Savonlinnassa. Polullani olen viihtynyt myös Kuopiossa, jonka jätin taakseni valmistuttuani terveystieteiden kandidaatiksi. Joensuu on ollut kotikaupunkini 35 vuoden ajan.  Kun palasin kotiin Pohjois-Karjalaan ja Joensuuhun ymmärsin, kuinka kaunis alueemme on ja kuinka kaupankassalla voi todellakin jäädä suustaan kiinni. Kun hetken piipahtaa toisaalla on helpompi nähdä ja ymmärtää alueelliset eroavaisuudet.  Kokemukset ovat vahvistaneet sydämen sykkeeni Pohjois-Karjalaan.

Olen saanut kasvaa kodissa, jossa olen nähnyt yrittäjän ja palkkatyöläisen arkea ja täten työelämän erilaiset haasteet ovat minulle hyvin tuttuja.  Ensikosketuksen työelämään otin 12-vuotiaana; kesäkioskin myyjänä.  Lapsuudenkodissa sain kokea, kuinka erilaista arki on, kun isä oli matkatyössä ja äiti vuorotyössä. Yhtä lailla, kun he olivat kiinni yrityksissään, ja paras viestiväline perheen kesken oli pöydällä oleva lappu.

Jo pienenä tyttönä tiesin, että haluan terveydenhuoltoalalle. Opiskelin ensin perushoitajaksi ja sen jälkeen jatkoin vielä terveydenhoitajaksi. Olen tehnyt työtä niin terveyskeskuksen vuodeosastolla kuin erikoisairaanhoidon osastolla. Pisimmän uran olen kuitenkin tehnyt odottavien ja lapsiperheiden parissa terveydenhoitajana, koska sydämeni on lapsiperheiden parissa. Terveydenhoitajana yksi kantavista arvoistani on jokaisen asiakkaan ainutlaatuisuuden ymmärtäminen. Nyt toimin pääluottamusmiehenä. Pääluottamusmiehenä kuulemisen taito ja oikeudenmukaisuus ovat vieneet neuvotteluissa hyvin eteenpäin.

Oma perheeni on pieni, asun kotona avopuolisoni kanssa, tyttäreni lennettyä omille siivilleen. Asumme Joensuussa.

Olen aktiivinen ja toimeen tarttuva. Tästä kertoo laaja-alainen järjestö- ja vapaaehtoistyö, jota olen tehnyt eri tavoin yli 20:n vuoden ajan.  Kun perheeseeni saapui ensimmäinen vaihto-oppilas, tuli nuoriso- ja kulttuurivaihtojärjestö AFS hyvin tutuksi ja toimin sen aktiivina niin paikallisesti kuin kansallisellakin tasolla.  Sain olla sotilaskotisisarena erilaisissa tehtävissä, niin sotilaskodissa kuin leirissotilaskodissa, munkkejakin olen varusmiehille paistanut. Olen Suomen terveydenhoitajaliiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja ja Pohjois-Karjalan terveydenhoitajayhdistyksen puheenjohtaja. Toimin myös Kotikartanoyhdistyksen ja Joensuun Setlementin hallitusten puheenjohtajana.  
Olen monessa mukana, koska haluan vaikuttaa asioihin ja olla heidän äänensä, jotka eivät itse voi vaikuttaa.  

Järjestö- ja vapaaehtoistyö, oman työn lisäksi, pitävät minut kiinni arjen perusasioissa. Minulla on paljon erilaisia kohtaamisia ja niiden kautta olen oppinut ymmärtämään ja kuulemaan ihmisyyden ainutlaatuisuutta.  Useat vastuulliset tehtävät eri järjestöissä pitävät yllä myös avarakatseisuuttani ja elämän moninaisuuden sekä mahdollisuuksien ymmärtämistä. Järjestöjen lisäksi toimin luottamustehtävissäni Joensuun kaupunginvaltuutettuna sekä hyvinvointialueenvaltuutettuna ja nyt olen ehdolla eduskuntavaalisissa.

Muistetaan, että jokainen ihminen on arvokas. Arvokkuutta rakennettaan luottamuksen ja kokemuksen myötä. Haluan edistää hyvinvoivaa, elinvoimaista ja luottamukseen perustuvaa Suomea.